On se rankkaa..kun viimeisestä fyysisestä koettelemuksesta selviää, niin jo sitä pitää toista lykätä..Ja niinkuin mä itselleni vannoin etten tänä viikonloppuna retkahda nojailemaan baaritiskin reunamille alkoholijuoman toivossa. Olen taas huijannut itseäni, mutta mitä parhaimmasta syystä!Kirkkaathan siis ainoastaan desinfioi noita pöpöjä pois mun elimistöstä, ja huomenna ku janottaa ni aivan varmasti on nestetasapaino kunnossa seuraavaks viikoks, mutta viimeisin eikä vallan huonoin syy on, että koskakohan viimeks mulla ois ollu lauantai vapaa?No huomenna se on..ilo siis irti elämästä..Ja hei itsensähuijauksen mestarina parasta on myös muistuttaa itsään, ettei sitä ihan hetkeen ole tullut oltua perjantaina yöelämää sulostuttamassa..Kutsun voima on lyömätön.

Hmm..eniten huolestuttaa parhaillaan oleva tupakkalakko..Saako silloin polttaa, kun juo?Meneeks se tosiaan kännin piikkiin ja sitten huomenna, kun herää niin alkaako taas uusi elämä? :) heh, as i wish..Kuhan sitten varmasti polttaa illan aikana koko askillisen ettei varmasti jää houkutuksia aamuun, siis maxi aski vai normaali vai pärjäiskö sitä pienellä?Mutta pienestähän on vaikea sitten tarjota kaverille kans.. :) Asia selvitetty..Seuraavaa mietintää alkoholista: VALKKARIA..ei tuu pää kipeeks. Ja mikä parasta valkkarista EI YLEENSÄ tuu niin känniin (ellei vedä shotteja baarissa), ettäkö uhka hellyydenkipeästä ihmisestä nostais päätään ja sitä sortuis ottamaan mukaansa jonkun nallenkorvikkeen baarista. ;) Huomenna eli siis lauantaina (siihen aikaan ku yleensä olisin töissä), niin mun ei tartte miettiä keinoja kuinka ajaa se kundi pois mun asunnosta. :) Ei tartte ku käydä hakemassa mehuu jääkaapilta ja rojahtaa sänkyyn miettimään, koska sitä jaksaa nousta pesemään hampaansa..

Kuulostaa kyllä niin surulliselta toi ylempi monologi, että täytyy ehkä pohtia uudelleen toi lähtö..Ja en, mä en ole mitenkään katkera miehille, olen vain tullut johtopäätökseen, että tällä hetkellä eläminen ilman toista yksinkertaistaa asioita huomattavasti.Mulla on paha tapa miettiä asioita vielä enemmän silloin, kun tossa vieressä joku tapittaa ja pohtii kanssa..*murinaa*

Mä olen myös löytänyt omantuntoni muutamia viikkoja sitten, vaikka ei se mitään korvaan kuiskaillut!Löi päälle uskomattoman morkkiksen ja täydellisen persoonan vaihdoksen, uskokaa pois! :) Joskus tosin mietin kuinka sen saisi irti ja kipattua johonkin laatikkoon?Siihen samaan boxiin mä tunkisin tunteet kanssa..Nekin tuntuu kevään tullen tulevan kohinalla taas ylöspäin, ei ehkä mitenkään pariutumisviettien kera, mutta halu lähteä taas pois täältä kotomaasta kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kun siitä tulee tarpeeks iso mun täytyy, ehkä puhkasta se ja tunkea takaisin kurkusta alas.Ei oo aikaa nyt sellaiselle.

xxx Ginger